72. Se, että evankeliumin julistus kohtasi matkallaan lähinnä kreikkalaisen filosofian, ei missään tapauksessa sulje pois muita lähestymistapoja. Inkulturaatiolle avautuu uusia tehtäviä omana aikanamme, jona evankeliumi tulee yhä enemmän kosketuksiin sellaisten kulttuuripiirien kanssa, jotka tähän asti ovat jääneet kristinuskon leviämisalueen ulkopuolelle. Meidän sukupolvemme joutuu samanlaisten ongelmien eteen, joita kirkko joutui ratkaisemaan ensimmäisinä vuosisatoina.

Ajatukseni kulkevat itsestään Orientin maihin, joissa on runsaasti hyvin vanhoja uskonnollisia ja filosofisia traditioita. Intialle kuuluu näiden maiden joukossa erityinen asema. Suurenmoinen henkinen nousu johtaa intialaisen ajattelun etsimään sellaista kokemusta, jolla on absoluuttinen arvo, kun se vapauttaa hengen ajan ja paikan rajoitteista. Tämän dynaamisen vapauden etsinnän piiriin kuuluu suuria metafyysisiä systeemejä.

Tämän päivän kristityille, varsinkin Intiassa, lankeaa tehtävä omaksua tästä rikkaasta perinteestä ainekset, jotka ovat sopusoinnussa kristillisen uskon kanssa, niin että ne koituvat kristillisen ajattelun rikkaudeksi. Tässä erottelussaan, johon kirkolliskokouksen julistus Kirkon suhteesta ei-kristillisiin uskontoihin (Nostra ætate) kannustaa, heidän tulee ottaa huomioon joitakin kriteerejä. Ensimmäinen on ihmishengen universaalisuus, sillä ihmishengen perustarpeet ovat identtiset erilaisissa kulttuureissa. Tästä avautuu toinen kriteeri: kun kirkko joutuu kosketuksiin sellaisten suurten kulttuurien kanssa, joihin sillä ei ole ollut aikaisemmin kosketusta, se ei saa hylätä sitä, minkä se on omaksunut inkulturaatiossa kreikkalais-latinalaiseen ajatteluun. Tämän perinnön hylkääminen olisi vastoin Jumalan kaitselmuksen suunnitelmaa, hän johtaa näet kirkkoaan ajan ja historian piirissä. Tämä kriteeri koskee kirkkoa kaikkina aikoina, myös huomispäivän kirkkoa, joka tuntee saaneensa tänä aikana uusia rikkauksia itämaisten kulttuurien saavutuksista. Kirkko saa havaita tässä perinnössä uusia viitteitä ryhtyä näiden kulttuurien kanssa hedelmälliseen dialogiin, joka voi vaikuttaa ihmiskunnassa uuden kukoistuksen matkalla tulevaisuutta kohti. Kolmanneksi on varottava, ettemme sekoita intialaiseen ajatteluun kuuluvaa oikeutettua vaatimusta olla oma erityinen ja originaali ajattelutapansa siihen käsitykseen, että kulttuuritradition tulisi sulkeutua omaan erilaisuuteensa pitämään puoliaan muita traditioita vastaan. Sellainen asenne olisi ristiriidassa ihmishengen olemuksen kanssa.