73. Näiden mietteiden valossa näyttää siltä, että suhde, jonka haluamme saada aikaan teologian ja filosofian välille, kiertää kehää. Jumalan historiassa ilmoittaman sanan on aina oltava teologian lähtökohta ja lähde, kun taas lopullinen päämäärä voi olla vain sukupolvien saatossa vähitellen syvenevä Jumalan sanan käsittäminen. Kun toisaalta Jumalan sana on totuus (vert. Joh. 17:17), ihmisen täytyy käyttää hyväkseen, pyrkiessään käsittämään sanan yhä paremmin, omien lainalaisuuksiensa mukaisesti toimivaa filosofointia ja kunnioittaa sitä. Tällöin ei ole kysymys siitä, että teologisessa argumentoinnissa filosofiasta lainataan ja käytetään niitä tai näitä käsitteitä tai palasia. Ratkaisevaa on, että uskova ottaa totuutta etsiessään järkensä ajattelukyvyn kaikin puolin käyttöön liikeratana, joka lähtee liikkeelle Jumalan sanasta ja pyrkii käsittämään sen paremmin. Yleensäkin on selvää, että liikkuessaan näiden kahden navan - Jumalan sanan ja sen paremman käsittämisen - välillä järki saa vihjeen, tai oikeastaan sitä tietyllä tavalla estetään lähtemästä sellaisille teille, jotka ohjaisivat sen pois ilmoitetusta sanasta ja loppujen lopuksi pois puhtaasta, yksinkertaisesta totuudesta. Järkeä jopa kannustetaan tutkimaan teitä, joita se ei olisi itsestään käsin edes kuvitellut voivansa lähteä kulkemaan. Tällaisesta kehässä liikkuvasta suhteesta Jumalan sanaan filosofia jatkaa matkaansa rikastuneena, koska järki on löytänyt uusia ja odottamattomia horisontteja.