74. Suurten kristillisten teologien henkilöhistoria todistaa teologian ja filosofian keskinäisen suhteen hedelmällisyydestä. Tarkoittamani teologit ovat osoittautuneet myös suuriksi filosofeiksi. He ovat jättäneet jälkeensä kirjoituksia, joilla on niin suuri spekulatiivinen arvo, että heidät on oikeutetusti asetettu antiikin filosofian mestareiden rinnalle. Tämä koskee sekä kirkkoisiä, joista on mainittava ainakin pyhä Gregorios Nazianzolainen ja pyhä Augustinus, että keskiajan oppineista suurta kolmikkoa: pyhä Anselm, pyhä Bonaventura ja pyhä Aquinon Tuomas. Filosofian ja Jumalan sanan keskinäisen suhteen hedelmällisyys on nähtävissä myös joidenkin uudemman ajan ajattelijoiden rohkeassa tutkimustyössä. Länsimaista haluaisin mainita sellaiset persoonallisuudet kuin John Henry Newman, Antonio Rosmini, Jacques Maritain, Etienne Gilson ja Edith Stein. Idän kirkon piiristä on syytä mainita oppineet miehet Vladimir Solovjev, Pavel A. Florenskij, Petr J. Tshaadaev ja Vladimir N. Lossky. Viitatessani näihin kirjoittajiin, joiden rinnalla voitaisiin mainita muitakin nimiä, en tietenkään ole valmis vahvistamaan kaikkia heidän ajatteluunsa sisältyviä näkökohtia. Haluan esittää heidät vain puhuvina esimerkkeinä sellaisesta tavasta harjoittaa filosofiaa, joka on saavuttanut huomattavaa menestystä uskon ilmenemismuotojen kanssa keskustellessaan. Varmaa on, että näiden oppimestareiden hengellinen työskentely edistää totuuden etsimistä ja saavutettujen tulosten hyväksi käyttämistä ihmisten parhaaksi. Toivottavaa on, että tämä suuri filosofis-teologinen traditio saisi tänään ja tulevaisuudessa jatkajia ja kunnioittajia kirkon ja ihmiskunnan parhaaksi.