Filosofian erilaisia asemia [75-79]

75. Niin kuin yllä lyhyesti hahmotellusta uskon ja järjen suhteiden historiasta näkyy, filosofiassa voidaan erottaa kristilliseen uskoon nähden erilaisia asemia. Ensinnä mainittakoon evankeliumin ilmoituksesta täysin riippumaton filosofia. Sillä tarkoitetaan filosofiaa, joka on kehittynyt historiassa ennen Vapahtajan syntymää ja sen jälkeen hahmottunut alueilla, joita evankeliumi ei ole vielä saavuttanut. Siinä tilanteessa filosofialla on oikeus olla autonomista toimintaa, eli sitä harjoitetaan omien lakiensa mukaisesti ja yksinomaan järjen voimin. Tätä pyrkimystä on tuettava ja voimistettava, vaikka tunnemmekin ihmisjärjen myötäsyntyisestä heikkoudesta seuraavan vakavasti huomioon otettavan rajoittuneisuuden. Filosofinen toiminta totuuden etsimisenä luonnon alueella pysyy kuitenkin ainakin implisiittisesti avoimena yliluonnolliselle.

Vielä lisäksi silloinkin on kunnioitettava ajattelun vaatimusta oikeaan autonomiaan, kun teologinen argumentaatio käyttää filosofisia käsitteitä ja argumentteja. Ankarien järjen kriteerien mukaisesti tapahtuva argumentaatio takaa yleispätevien tulosten saavuttamisen. Tässäkin toteutuu se prinsiippi, että armo ei turmele luontoa, vaan täydellistää sen: ymmärrystä ja tahtoa velvoittava uskon myöntymys ei turmele yhdenkään, ilmoituksen vastaanottavan uskovan tahdonvapautta, vaan täydellistää sen.

Tästä korrektista vaatimuksesta poikkeaa hyvin selkeästi niin kutsutun "erillään olevan" filosofian teoria, jota jotkut modernit filosofit edustavat. Siinä ajattelulle vaaditaan oikeutettua autonomiaa mutta sen lisäksi sellaista ajattelun riippumattomuutta, joka osoittautuu selvästi riittämättömäksi. Jos nimittäin se apu torjutaan, minkä jumalallinen ilmoitus antaa totuuden löytämiseksi, filosofian tielle päästä syvempään totuuden tuntemiseen kasaantuu sen omaksi vahingoksi esteitä.