VII Ajankohtaisia vaatimuksia ja tehtäviä

Jumalan sanan asettamat vaatimukset on otettava aina huomioon [80-91]

80. Raamattuun sisältyy sekä eksplisiittisesti että implisiittisesti joukko aineksia, jotka paljastavat meille ihmiskuvan ja maailmankuvan, joilla on huomattava filosofinen merkitys. Kristityt alkoivat vähitellen tajuta pyhiin kirjoihin sisältyvän rikkauden. Niistä ilmenee, että kokemamme todellisuus ei ole absoluutti: se ei ole luomaton eikä se ole itse luonut itseään. Jumala yksin on absoluutti. Raamatun sivuilla avautuu sitä paitsi ihmiseen näkökulma, jossa hän on imago Dei, Jumalan kuva. Tästä näkökulmasta ihminen on ehdottomasti olemisessaan vapaa, ja hänellä on kuolematon sielu. Koska luotu maailma ei ole itselleen kyllin, jokainen kuvitelma autonomiasta, joka ei ota huomioon sitä riippuvuutta, jossa jokainen luotu - ihminen mukaan luettuna - on Jumalan edessä, johtaa ristiriitoihin, jotka tekevät tyhjäksi ihmisen olemassaolon harmonian ja mielen etsimisen.

Raamattu puuttuu myös moraalisen pahan ongelmaan - pahan traagisimpaan muotoon. Sitä ei voida Raamatun mukaan johtaa minkäänlaisen rajallisen materian syyksi, vaan siinä on kysymys haavasta, joka on syntynyt ihmisen ilmaistessa vapauttaan epäjärjestyneesti. Lopuksi Jumalan sana esittää kysymyksen olemassaolon mielestä ja vastaa siihen ohjaamalla ihmisen Jeesuksen Kristuksen, lihaksi tulleen Sanan luokse. Hän on toteuttanut ihmisen olemassaolon sen täydessä merkityksessä. Raamattua lukiessa on selvästi nähtävissä muitakin aspekteja. Niistä käy joka tapauksessa ilmi selkeästi, että kaikenlainen relativismi, materialismi ja panteismi hylätään.

Tämän Raamattuun sisältyvän "filosofian" perusvakaumus on se, että ihmisen elämällä ja maailmalla on mieli ja että ne suuntautuvat mielen, tarkoituksen, täyttymystä kohti; tarkoitus toteutuu Jeesuksessa Kristuksessa. Ihmiseksi tulemisen salaisuus pysyy aina keskipisteenä, jonka joudumme ottamaan kiinnekohdaksemme, jotta voisimme ratkaista ihmisen olemassaolon, luodun maailman ja itse Jumalan arvoituksen. Tähän salaisuuteen kätkeytyy äärimmäisiä haasteita filosofialle. Järki on tarkoitettu omaksumaan aidat maahan kaatavat logiikat, mutta se onkin vaarassa vallittautua niiden taakse. Kuitenkin vasta Kristuksessa olemassaolon mieli saavuttaa kohokohtansa, sillä siinä Jumalan ja ihmisen sisin olemus tulee ymmärrettäväksi. Lihaksi tulleen Sanan salaisuudessa sekä jumalallinen että inhimillinen luonto säilyttävät kumpikin autonomiansa, ja samalla nähdään se yksi ainoa side, joka liittää ne keskinäiseen suhteeseen niitä keskenään sekoittamatta. (⁹⁷)