81. Joudumme toteamaan, että tämänhetkisen tilanteemme tärkeimpiä tosiasioita on "tarkoituksen kriisi". Tieteen leimalla merkityt käsitykset elämästä ja maailmasta leviävät jatkuvasti niin, että saamme todella kokea, kuinka tiedon sirpaleisuuden ilmiö laajenee. Juuri siitä syystä mielen etsiminen on vaikeaa ja usein turhaa. Vielä dramaattisempaa on, että monet kysyvät tässä sekavassa tietojen ja faktojen virrassa, joka näyttää muodostavan olemassaolon varsinaisen kulkureitin, onko vielä ylipäätään mielekästä etsiä jonkin tarkoitusta. Suurin osa teorioista ja erilaisista näkemys- ja selitystavoista, jotka kilpailevat päästäkseen vastaamaan kysymykseen maailmasta ja ihmisen elämästä, vain terävöittävät tätä radikaalia epäilystä, joka päätyy helposti skeptisismiin ja välinpitämättömyyteen tai eriasteiseen nihilismiin.

Tämän seurauksena ihmisen hengen valtaa kaksinainen ajattelu, joka saa hänet sulkeutumaan yhä enemmän itseensä, immanenssinsa rajojen sisäpuolelle, ilman minkäänlaista kosketusta transsendenssiin. Filosofia, joka ei enää kysy olemassaolon tarkoitusta, joutuu vakavaan vaaraan alentaa järjen pelkiksi välineellisiksi toiminnoiksi ilman mitään aitoa intohimoa etsiä totuutta.

Päästäkseen sopusointuun Jumalan sanan kanssa filosofian on löydettävä jälleen ulottuvuutensa viisautena, joka merkitsee elämän lopullisen ja laajasti käsitetyn tarkoituksen etsimistä. Kun katselemme asiaa oikein, ensimmäinen filosofialle asetettu vaatimus kannustaa sitä hyvin hyödyllisellä tavalla toimimaan asiallisesti oman varsinaisen olemuksensa mukaisesti. Sillä näin tehdessään se ei ole ainoastaan sellainen kriittinen instanssi, joka ohjaa tieteellisen tiedon eri puolia pysymään luotettavina ja omien rajojensa sisällä. Filosofia toimisi silloin myös lopullisena instanssina yhdistämällä inhimillisen tiedon ja toiminnan, kun se saisi ne pyrkimään lopullista päämäärää ja tarkoitusta kohti. Tämä filosofian ulottuvuus viisautena on sitäkin välttämättömämpi, koska ihmiskunnan teknisen vallan valtava kasvu vaatii uudistunutta ja terävöitynyttä tietoisuutta viimeisistä arvoista. Elleivät tekniset välineet järjestäydy sellaisen päämäärän mukaisesti, joka määräytyy muistakin kuin hyötynäkökohdista käsin, ne voivat osoittautua hyvin pian epäinhimillisiksi, jopa muodostua ihmiskunnan potentiaaliseksi tuhoajaksi. (⁹⁸)

Jumalan sana ilmoittaa ihmisen lopullisen päämäärän ja antaa hänen toiminnalleen maailmassa laaja-alaisen tarkoituksen. Sen tähden Jumalan sana kutsuu filosofiaa paneutumaan tämän tarkoituksen luonnolliseen perustaan. Tämä perusta koostuu uskonnollisuudesta, joka on ominaista jokaiselle ihmiselle persoonana. Filosofia, joka haluaisi kieltää mahdollisuuden viimeiseen ja laaja-alaiseen tarkoitukseen, ei olisi ainoastaan epäasiallista vaan harhaanjohtavaa.