83. Yllä mainittuihin kahteen vaatimukseen liittyy vielä kolmas: tarvitsemme filosofian, jolla on todellista metafyysistä kantavuutta. Sen täytyy kyetä transsendoimaan empiirisesti annettua päästäkseen totuutta etsiessään johonkin absoluuttiin, viimeiseen ja perustavaan. Tämä on itsestään selvä vaatimus, joka pätee sekä viisauden avulla että analyyttistä tietä saavutettuun tietoon. Tämä vaatimus koskee ennen kaikkea moraalisesti hyvän tietämistä, jonka viimeinen perusta on korkein hyvä, Jumala itse. En puhu tässä metafysiikasta minään tiettynä koulukuntana enkä erityisenä historiallisena virtauksena. Haluaisin vain vahvistaa, että todellisuus ja totuus nousevat käsin kosketeltavan ja empiirisen yläpuolelle. Lisäksi haluan painottaa ihmisen kykyä tietää tämä transsendenttinen ja metafyysinen ulottuvuus, joskin epätäydellisesti ja analogisesti. Näin käsitettyä metafysiikkaa ei saa pitää antropologian vaihtoehtona, voimmehan sen kautta laskea perustan käsitykselle ihmisen arvoasemasta, joka taas perustuu hänen henkiseen rakenteeseensa. Juuri persoona merkitsee olemisen ja siis metafyysisen ajattelun kohtaamisen ensisijaista aluetta.

Missä ikinä ihminen havaitsee viittauksen absoluuttiin ja transsendenttiin, hänelle avautuu edes jonkinlainen näkymä todellisen metafyysiseen dimensioon: totuudessa, kauneudessa, moraalisissa arvoissa, toisen ihmisen persoonassa, olemisessa itsessään, Jumalassa. Tämän vuosituhannen lopulla meitä odottaa suuri haaste: meidän tulisi päästä välttämättä ja ehdottomasti ilmiöstä sen perustaan. Emme voi mitenkään pysähtyä pelkkään kokemukseen. Vaikka kokemus ilmaiseekin ja selventää ihmisen sisäisyyden ja spiritualiteetin, spekulatiivisen ajattelun täytyy saavuttaa hengellinen ydin ja sitä kannattava perusta. Niinpä sellainen filosofinen ajattelu, joka torjuu avoimuuden metafysiikalle, olisi täysin sopimaton toimimaan välittäjänä ilmoituksen käsittämällä tavalla.

Jumalan sana ottaa alituisesti kiinnekohdakseen sen, mikä ylittää ihmisen kokemuksen ja jopa ajattelun. Tätä "salaisuutta" ei kuitenkaan kyettäisi paljastamaan, eikä teologia kykenisi mitenkään tekemään siitä ymmärrettävää, (¹⁰²) jos ihmisen tieto rajoittuisi ankarasti vain aistein koettavaan maailmaan. Metafysiikka merkitsee siis ensisijaista välittäjää teologisessa tutkimuksessa. Teologia, jolta puuttuu metafyysinen horisontti, ei pystyisi ottamaan käsiteltäväkseen sellaista, mikä ylittää uskonnollisen kokemuksen analysoinnin. Sitä paitsi intellectus fidein olisi mahdotonta ilmaista ilmoitetun totuuden universaali ja transsendetti arvo yhtenäisenä kokonaisuutena.

Kiinnitän näin paljon huomiota metafysiikan osuuteen sen tähden, että olen vakuuttunut siitä, että se on ainoa oikea tie voittaa nykyisin suuressa osassa filosofiaa vallitseva kriisi ja siten oikaista monia yhteiskuntaamme levinneitä harhaisia käyttäytymistapoja.