85. Tiedän kyllä, että nämä Jumalan sanan asettamat vaatimukset saattavat tuntua vaikeilta noudattaa monista, jotka tämän päivän tilanteessa harjoittavat filosofista tutkimusta. Siksi otan esiin sen, mitä paavit ovat monien sukupolvien ajan alituisesti opettaneet ja minkä myös Vatikaanin 2. kirkolliskokous on vahvistanut. Haluaisin hyvin selkeästi ja vakaumuksesta ilmaista sen, että ihminen kykenee pääsemään yhtenäiseen ja orgaaniseen tietämisnäkemykseen. Tämä on niitä tehtäviä, joihin kristillisen ajattelun on tartuttava seuraavan kristillisen vuosituhannen kuluessa. Tietämisen sirpaleisuudesta johtuu fragmentaarinen tapa lähestyä totuutta, ja siitä puolestaan seuraa tarkoituksen särkyminen. Se estää nykyajan ihmistä saavuttamasta sisäistä eheyttä. Eikö kirkon tulisi olla tällaisesta huolissaan? Tämä piispoja koskeva viisauteen tähtäävä tehtävä nousee suoraan evankeliumista. Piispat eivät voi kieltäytyä velvollisuudesta tarttua tähän tehtävään.

Olen sitä mieltä, että niiden, jotka tänään haluavat filosofeina vastata näitä vaatimuksia, jotka Jumalan sana asettaa inhimilliselle ajattelulle, tulee työstää argumentaationsa näiden postulaattien perustalla ja jatkaa sitä suurta traditiota, joka alkaa antiikin filosofeista ja kulkee kirkkoisien ja skolastiikan mestareiden kautta päätyäkseen lopulta uuden ja oman aikamme ajattelun saavutuksiin. Jos filosofi ammentaa tästä traditiosta ja innoittuu siitä, hän osoittautuu hyvin pian filosofian autonomiavaatimuksen uskolliseksi kannattajaksi.

Tässä mielessä on entistä tärkeämpää, että joistakin filosofeista tulee nykytilanteessamme oppaita, jotka ohjaavat muita löytämään uudelleen sen ratkaisevan roolin, joka kuuluu oikeaa tiedostamistapaa edustavalle traditiolle. Viittaus traditioon ei näet ole pelkkää menneen ajan muistoa, vaan me tunnustamme, että on olemassa sellainen kulttuuriperintö, joka kuuluu koko ihmiskunnalle. Voisimme jopa sanoa, että me kuulumme traditioon, emmekä voi yksinkertaisesti käyttää sitä oman mielemme mukaan. Juuri siksi, että olemme juurtuneet perinteeseen, pystymme tuomaan tänään ilmi jotakin omaperäistä, uutta ja tulevaisuuteen viittaavaa ajattelua. Edellä sanottu pätee myös suuressa määrin teologiaan, ei ainoastaan sen tähden, että teologian alkulähde on kirkon elävä traditio, (¹⁰⁴) vaan myös siksi, että teologia pystyy tämän vuoksi tavoittamaan uudelleen sekä menneitä aikakausia leimanneen syvän teologisen tradition että sen katkeamattoman filosofisen tradition, joka on kyennyt todellisen viisautensa kautta voittamaan ajan ja paikan rajat.