Teologian ajankohtaiset tehtävät [92-99]

92. Mitä ilmoituksen ymmärtämiseen tulee, teologian on aina, historian eri aikakausina, täytynyt hyväksyä kulttuureista johtuvat vaatimukset voidakseen välittää niiden keskellä uskon sisällön niille käsitettävällä tavalla. Teologialla on tänäänkin kahdenlainen tehtävä. Sen täytyy toisaalta kantaa Vatikaanin 2. kirkolliskokouksen sille uskoma vastuu eli uudistaa menetelmänsä voidakseen julistaa evankeliumia yhä tehokkaammin. Meidän on syytä tästä puhuessamme muistaa sanat, jotka paavi Johannes XXIII lausui julistaessaan kirkolliskokouksen avatuksi. Hän sanoi: "Meidän on välttämättä vastattava niiden ihmisten elävään odotukseen, jotka todella rakastavat kristillistä, katolista ja apostolista uskoa, ja tehtävä tämä opetus laajemmin ja syvemmin tunnetuksi; meidän on välttämättä koulutettava ja ohjattava elämässä paremmin yksittäisiä kristittyjä; meidän on välttämättä syvennettävä ja selitettävä tämä varma ja muuttumaton opetus ja säilytettävä se uskollisesti, niin että se vastaa aikamme vaatimuksia." (¹⁰⁷)

Toisaalta teologian täytyy pitää katseensa suunnattuna lopulliseen totuuteen, joka sille on uskottu ilmoituksen kautta. Teologia ei saa tyytyväisenä viipyillä välietapeissa. Teologin on hyvä muistaa, että hänen työnsä "vastaa uskossa itsessään asuvaa dynamiikkaa" ja että hänen tutkimuksensa varsinainen kohde on "totuus, nimittäin elävä Jumala ja hänen Jeesuksessa Kristuksessa ilmoittamansa pelastussuunnitelma". (¹⁰⁸) Tämä tehtävä koskee ensi sijassa teologiaa, mutta se asettaa haasteen myös filosofialle. Se valtava ongelmakimppu, joka nykyisin ahdistaa meitä, vaatii itse asiassa yhteistyötä, joka tosin suoritetaan erilaisin metodein. Siten totuus jälleen tunnustettaisiin ja voitaisiin myös ilmaista. Totuus, joka on Kristus, on tarpeellinen universaalina auktoriteettina, joka johtaa ja innostaa sekä teologiaa että filosofiaa ja antaa niille kasvun (vert. Ef. 4:15).

Uskoessamme mahdollisuuteen tuntea yleispätevä totuus emme suinkaan synnytä suvaitsemattomuutta. Päin vastoin, tämä mahdollisuus on välttämätön edellytys vilpittömään ja uskottavaan dialogiin ihmisten kesken. Vain tämän edellytyksen täyttyessä on mahdollista voittaa meitä erottavat erimielisyydet ja lähteä kulkemaan yhteistä tietä kokonaista, jakamatonta totuutta kohti. Silloin seuraamme niitä polkuja, jotka ylösnousseen Herran Henki yksin tuntee. (¹⁰⁹)

Haluaisin nyt näyttää, miten ykseyden vaatimus teologian tehtävänä tänään hahmottuu konkreettisesti.