94. Ensimmäinen ongelmallinen kohta on merkityksen ja totuuden suhde. Teologin tulkitsemat lähteet välittävät niin kuin muutkin tekstit lähinnä jonkin merkityksen, joka täytyy tutkia ja selittää. Nytpä tämä merkitys ilmeneekin olevan totuus Jumalasta, jonka Jumala itse välittää pyhien tekstien kautta. Jumalan kieli - hän välittää totuutensa ihmeellisen, inkarnaation logiikkaa heijastavan "myötäalentumisen" kautta - omaksuu siis ihmiskielen hahmon. (¹¹⁰) Teologin on näin ollen kysyttävä ilmoituksen lähteitä tulkitessaan, mikä on se syvällinen ja väärentämätön totuus, jonka nämä tekstit, tosin kielen rajoissa, haluavat välittää.

Mitä Raamatun teksteihin ja varsinkin evankeliumeihin tulee, niiden totuus ei varmaankaan rajoitu yksinkertaisesti kertomaan historiallisia tapahtumia tai paljastamaan neutraaleja tosiasioita, niin kuin historistinen positivismi ne mielellään käsitti. (¹¹¹) Sen sijaan nämä tekstit kertovat tapahtumista, joiden totuus on tavanomaisen historiallisen tapahtumisen tuolla puolen: totuus on niiden merkityksessä pelastushistoriassa ja pelastushistorialle. Kun ne selitetään täydellisesti, tämä totuus löytyy niitä jatkuvasti luettaessa ja tulkittaessa, niin kuin kirkko on tehnyt näille teksteille vuosisatojen mittaan ja samalla kuitenkin säilyttänyt niiden alkuperäisen merkityksen muuttumattomana. On siis aivan välttämätöntä, että tosiasian ja sen merkityksen suhdetta tutkitaan myös filosofisesti. Sille suhteelle rakentuu historian varsinainen mieli.