95. Jumalan sana ei puhuttele vain yhtä ainoaa kansaa tai vain tiettyä aikakautta. Samoin dogmaattiset lausumat, vaikka ne toisinaan ovat saaneet vaikutteita määrittämisajankohtansa kulttuurista, antavat muodon vakaana pysyvälle ja lopulliselle totuudelle. Nyt herää kysymys, millä tavalla totuuden absoluuttisuus ja universaalisuus ja toisaalta sitä ilmaisevien muotoilujen välttämätön riippuvuus historiasta ja kulttuurista voidaan sovittaa yhteen. Niin kuin äsken sanoin, historismin käsitykset eivät nyt kelpaa. Sitä vastoin metafysiikan vaatimuksille avoin hermeneutiikka on hyvinkin käyttökelpoinen osoittamaan, miten päästään historiallisista oloista ja sattumuksista, joissa tekstit ovat kypsyneet, niiden ilmaisemaan totuuteen, jota riippuvuussuhteet eivät rasita.

Ihminen kykenee ilmaisemaan historiallisesti rajoittuneella kielellään totuuksia, jotka transsendoivat puhetapahtuman. Totuutta ei näet voida milloinkaan rajata johonkin aikaan tai kulttuuriin. Totuus on tunnistettavissa historiassa, mutta se kohoaa sen yläpuolelle.