96. Näiden mietteiden pohjalta saatamme aavistaa toisen ongelman ratkaisun. Tarkoitan kirkolliskokousten määritelmissään käyttämän käsitteistön ikuisen pätevyyden ongelmaa. Jo kunnioitettu edeltäjäni Pius XII on käsitellyt tätä kysymystä kiertokirjeessään Humani generis. (¹¹²)

Tämän aiheen miettiminen ei ole helppoa. Siinä on otettava vakavasti huomioon merkitys, jonka sanat saavat erilaisissa kulttuureissa ja erilaisina aikakausina. Tosin ajattelun historia osoittaa, että tietyt peruskäsitteet säilyttävät universaalin tietämisarvonsa ja siis lauseisiin sisältyvän totuuden, vaikka kulttuurit kehittyvät ja ovat moninaisia. (¹¹³) Muussa tapauksessa filosofia ja luonnontieteet eivät voisi käydä ajatustenvaihtoa, eivätkä sellaiset kulttuurit voisi niitä omaksua, jotka eroavat niistä kulttuureista, joiden piirissä käsitteet on mietitty ja työstetty. Hermeneuttinen ongelma siis jää ennalleen, mutta se on ratkaistavissa. Monet käsitteet säilyttävät silti yleensä realistisen arvonsa, vaikka niiden merkitys onkin vielä epätarkka. Filosofinen ajattelu voisi olla tässä asiassa suureksi avuksi. Niinpä toivomme sen ryhtyvän syventämään käsitteistön ja totuuden suhdetta ja tarjoamaan sopivia tapoja ymmärtää tätä suhdetta oikein.