Lopuksi

100. Runsaat sata vuotta sen jälkeen, kun Leo XIII oli julkaissut kiertokirjeensä Æterni Patris, johon olen viitannut toistuvasti näillä sivuilla, minusta näytti ajankohtaiselta käsitellä systemaattisesti uskon ja järjen suhdetta. Onhan päivänselvää, kuinka tärkeää filosofinen ajattelu on kulttuurien kehittymiselle ja yksityisen ihmisen ja yhteiskunnan orientoitumiselle. Filosofinen ajattelu vaikuttaa voimakkaasti myös teologiaan ja sen eri alueisiin, vaikka sen vaikutus ei olisikaan aina eksplisiittisesti havaittavissa. Mielestäni on ollut monestakin syystä oikein ja välttämätöntä korostaa sekä filosofian arvoa uskonymmärrykselle että niitä rajoja, joihin se törmää unohtaessaan tai torjuessaan ilmoituksen totuudet. Kirkko pysyy näet mitä lujimmin siinä vakaumuksessaan, että usko ja järki "voivat olla avuksi toisilleen", (¹²²) kun ne koettelevat toistensa tuloksia kriittisesti ja puhdistavasti. Samoin ne kannustavat toisiaan jatkamaan etsintäänsä ja syvenemistään.