101. Kiinnittäessämme katseemme ennen kaikkea länsimaisen ajattelun historiaan huomaamme helposti, mitä rikkautta filosofian ja teologian kohtaaminen ja keskinäinen tulosten vaihtaminen on merkinnyt ihmiskunnan edistykselle. Teologia saa kiittää avoimuutta ja originaalisuutta siitä, että sillä oikeutuksensa olla tiedettä. Näin se on aivan varmasti saanut järjenkin pysymään avoimena sille uudelle, jonka Jumalan ilmoitus välittää. Tämä on koitunut epäilemättä filosofian eduksi. Se on saanut kokea, että tällä tavalla sille on avautunut uusia horisontteja laajempiin merkityksiin, joita järjen tehtävä on syventää.

Näin todetessani katson velvollisuudekseni korostaa ajattelun hyväksi ja edistymiseksi, että filosofiankin on välttämättä löydettävä jälleen oikea suhde teologiaan. Aikaisemmin olen jo painottanut teologian tarvetta löytää tosi suhde filosofiaan. Filosofia saa havaita, ettei teologia ole yksityisen ihmisen mietteitä, jotka pysähtyvät aina, olkoot kuinka syvällisiä tai runsassisältöisiä tahansa, yksilön ajattelulle ominaisten perspektiivien rajoituksiin. Filosofia saa huomata, että teologia on runsassisältöistä yhteistä mietiskelyä, sillä teologia olemuksensa mukaisesti tukeutuu kirkkoon (¹²³) ja Jumalan kansan traditioon, joka on uskon ykseydessä tiedoiltaan ja kulttuurisilta piirteiltään moninaista.