105. Tunnen, että minun täytyy puhua tämän kiertokirjeen päätteeksi vielä yhdestä ajatuksesta. Käännyn ennen kaikkea teologien puoleen, jotta he kiinnittäisivät huomionsa Jumalan sanan filosofisiin implikaatioihin ja paneutuisivat asioihin niin, että teologisen tieteen spekulatiivinen ja käytännöllinen olemus kävisi siitä ilmi. Haluan kiittää teitä kirkolle suorittamastanne palvelusta. Teologisen viisauden ja filosofisen tietämisen välinen läheinen side on kristillisen tradition alkuperäisimpiä aarteita syvennyttäessä ilmoitettuun totuuteen. Siksi kehotan teologeja tavoittamaan jälleen totuuden metafyysisen dimension ja esittämään sen entistä paremmin ja lähtemään siten kriittiseen ja vaativaan dialogiin sekä aikamme filosofisen ajattelun että koko filosofisen tradition kanssa, olkoon se sopusoinnussa tai ristiriidassa Jumalan sanan kanssa. Heidän on pidettävä aina silmiensä edessä ajattelun ja spiritualiteetin suuren mestarin, pyhän Bonaventuran, opetus. Johdattaessaan lukijaa teokseensa Itinerarium mentis in Deum hän pyysi tätä pitämään selkeästi mielessään sen, että "lukeminen ilman katumusta, tieto ilman hurskautta, etsiminen ilman ylivuotavaa ihmettelyä, viisaus ilman kykyä antautua iloon, toimeliaisuus irrotettuna uskonnollisuudesta, tieto erillään rakkaudesta, äly ilman nöyryyttä, opiskelu ilman kiinnekohtaa Jumalan armoon, mietiskely ilman Jumalan innoittamaa viisautta on asenne, joka ei riitä mihinkään." (¹²⁸)

Ajattelen myös kaikkia teitä, joilla on vastuu pappien kouluttamisesta sekä akateemisella tasolla että pastoraalisesti. Teidän on pidettävä erityisesti huolta niiden filosofisesta kouluttamisesta, jotka tulevat julistamaan evankeliumia tämän päivän ihmiselle, ja vielä enemmän niiden, jotka aikanaan omistautuvat teologiseen tutkimustyöhön ja opettamiseen. Teidän tulee pyrkiä täyttämään tehtävänne Vatikaanin 2. kirkolliskokouksen (¹²⁹) ja sen jälkeen julkaistujen säännösten mukaan, jotka näyttävät sen tinkimättömän ja kiireellisen tehtävän, johon me kaikki olemme saaneet kutsun: antamaan oman panoksemme siihen, että uskon totuus välitetään eteenpäin väärentämättömänä ja perusteellisesti. Emme saa unohtaa suurta vastuuta sen opettajakunnan asianmukaisesta valmistamisesta, joka saa vastuulleen filosofian opettamisen pappisseminaareissa ja kirkollisissa tiedekunnissa. (¹³⁰) Tällainen opetustehtävä edellyttää luonnollisesti, että opettajille annetaan tehtävää vastaava tieteellinen koulutus. Koulutuksen on edettävä järjestelmällisesti esittäessään kristillisen tradition suuren perinnön, ja sen on otettava huomioon kirkon ja maailman ajankohtaiset tarpeet käyttäen asiaankuuluvaa erottelua.