106. Kohdistan vetoomukseni myös filosofeille ja kaikille, jotka opettavat filosofiaa. Heillä tulee olla ikuisesti pätevään filosofiseen traditioon nähden rohkeutta omaksua jälleen aito viisaus ja samoin filosofisen ajattelun metafyysisen totuuden ulottuvuudet. Heidän tulee ottaa esiin Jumalan sanan vaatimusten esiin nostamia kysymyksiä, ja heillä tulee olla voimaa vastata niihin rationaalisesti argumentoiden. Heidän tulee aina kurottautua totuutta kohti ja kunnioittaa totuuteen sisältyvää hyvää. Tällä tavalla he voivat hahmotella sellaisen väärentämättömän etiikan, jota ihmiskunta palavasti tarvitsee varsinkin omana aikanamme. Kirkko seuraa filosofien tutkimuksia tarkkaavaisesti ja myötämielisesti. He saavat olla varmoja siitä, että kirkko kunnioittaa aina heidän tieteensä oikeutettua itsenäisyyttä. Erityisesti haluaisin rohkaista filosofian piirissä vaikuttavia uskovia. Heidän tulee valaista inhimillisen toiminnan erilaisia alueita käyttämällä järkeä, joka uskoon nojautuessaan tulee yhä varmemmaksi ja terävämmäksi.

Lopuksi kohdistan sanani vielä luonnontieteilijöille, jotka välittävät meille tutkimuksillaan kasvavaa tuntemusta koko universumista ja sen uskomattoman runsaasta elollisten ja elottomien osien moninaisuudesta sekä kompleksisista atomaarisista ja molekulaarisista rakenteista. Tie, jonka he ovat jo kulkeneet, on ollut varsinkin tällä vuosisadalla hyvin täynnä tavoitteita, jotka yhä edelleen saavat meidät ihmettelemään. Lausuessani ihailuni ja rohkaisun sanan näille tieteellisen tutkimuksen rohkeille pioneereille, joita ihmiskunta saa mitä suurimmassa määrin kiittää nykyisestä kehitysvaiheestaan, tunnen samalla velvollisuudekseni kehottaa heitä jatkamaan ponnistelujaan ja pysymään silloin jatkuvasti siinä viisauden horisontissa, jossa filosofiset ja moraaliset arvot suojelevat luonnontieteellisten ja teknisten saavutusten sivustoja. Nämä arvot ovat luonteenomainen ja luovuttamaton ihmispersoonan ilmaus. Tiedemies tietää kyllä hyvin, ettei "totuuden etsiminen, vaikka se koskisi vain rajoittunutta todellisuutta maailmassa tai ihmisessä, pääse milloinkaan päätepisteeseen, vaan se johtaa aina johonkin, joka on välittömän tutkimuskohteen yläpuolella; se johtaa kysymyksiin, jotka mahdollistavat pääsyn salaisuuteen." (¹³¹)