6. Kirkko haluaa nyt sillä pätevyydellä, mikä sillä on Jeesuksen Kristuksen ilmoituksen tallentajana, korostaa uudelleen välttämättömyyttä miettiä, mitä totuus on. Siitä syystä olen päättänyt kääntyä veljieni puoleen piispanvirassa, joiden kanssa minulla on yhteinen tehtävä julistaa avoimesti totuutta (2. Kor. 4:2). Samoin kirjoitan teologeille ja filosofeille, joiden tehtävä on tutkia totuuden eri puolia, sekä kaikille totuutta etsiville ihmisille. Lähetän heille nämä totuuteen johtavaa tietä koskevat mietteet, jotta jokainen sydämessään totuutta rakastava ihminen löytäisi oikean tien ja saavuttaisi totuuden ja siinä levon vaivoissaan sekä hengellisen ilon.

Olen saanut aiheen kirjoitukseeni lähinnä Vatikaanin 2. kirkolliskokouksen toteamuksesta, että piispat ovat "jumalallisen ja katolisen totuuden todistajia" (³). Totuudesta todistaminen on siis piispoille uskottu tehtävä. Emme voi väistää sitä lyömättä laimin meille annettua virkaa. Kun vahvistamme jälleen uskon totuuden, voimme antaa aikamme ihmiselle aidon luottamuksen hänen omiin tiedostamiskykyihinsä, ja esittää filosofialle haasteen palata jälleen aitoon arvoasemaansa ja kehittyä siinä.

Minulla on toinenkin syy kirjoittaa mietteeni muistiin. Kiertokirjeessä Totuuden loiste (Veritatis splendor) palautin mieleen "joitakin katolisen opetuksen perustotuuksia, jotka nykyisessä kontekstissa ovat vaarassa vääristyä tai jotka torjutaan" (⁴). Nyt julkaistavalla kirjeelläni haluaisin kehitellä edelleen noita ajatuksia ja kiinnittää tällöin huomion juuri totuuden teemaan ja keskittyä sen perustaan suhteessa uskoon. Ajassamme tapahtuvat nopeat ja laaja-alaiset muutokset synnyttävät ilmiselvästi ennen kaikkea nuorisossa, jolle kuuluu tulevaisuus ja josta tulevaisuus riippuu, tunteen siitä, ettei heillä ole aitoja kiinnekohtia. Tajuamme tarpeen löytää perustan, jolle yksilön ja yhteisön olemassaolo voidaan rakentaa. Tämä tarve käy erityisen välttämättömäksi todetessamme, kuinka sirpaleista se tarjonta on, joka korottaa katoavan erityiseksi arvoksi teeskentelemällä, että siten käsitetään olemassaolon tosi tarkoitus. Siitä syystä monen ihmisen elämä kulkeutuu melkein rotkon reunalle, kun he eivät tiedä, mihin he oikeastaan ovat menossa. Tähän vaikuttaa sekin, että ne, joiden pitäisi ilmaista ajattelunsa tulokset kulttuurilleen soveltuvassa muodossa, ovat kääntäneet katseensa pois totuudesta ja pitävät parempana välittömästi saatuja tuloksia, kuin näkevät vaivaa etsiäkseen kärsivällisesti sitä, mikä ansaitsee tulla eletyksi. Filosofian vastuuseen kuuluu muokata ajattelua ja kulttuuria ohjaamalla jatkuvasti totuuden etsintään. Tässä sen täytyy käyttää kaikkia voimiaan päästäkseen jälleen alkuperäiseen kutsumukseensa. Sen tähden en ole tuntenut ainoastaan tarvetta, vaan olen tajunnut myös velvollisuudekseni sanoa sanani tästä aiheesta, jotta ihmiskunta tulisi kolmannen kristillisen vuosituhannen kynnyksellä selkeämmin tietoiseksi sille suoduista suurenmoisista kyvyistä ja se antautuisi uusin ja rohkein mielin toteuttamaan sitä pelastussuunnitelmaa, johon sen oma historiakin sisältyy.