8. Vatikaanin 2. kirkolliskokouksen konstituutio Jumalallisesta ilmoituksesta (Dei Verbum) lainaa melkeinpä sanatarkasti Vatikaanin 1. kirkolliskokouksen dogmaattiseen konstituutioon Dei Filius kirjattua opetusta. Samoin se on ottanut huomioon Trenton kirkolliskokouksen esittämät perusteet kuljettaessaan eteenpäin vuosisatojen halki kulkevaa uskontajua, intellegentia fidei. Konstituutio mietiskelee ilmoitusta Raamatun ja isien koko tradition valossa. Vatikaanin 1. kirkolliskokouksen isät olivat korostaneet Jumalan ilmoituksen yliluonnollista luonnetta. Siihen aikaan laajalle levinneisiin vääriin väitteisiin perustuva, uskoon kohdistuva rationaalinen kritiikki päätyi kieltämään kaiken tiedon, joka ei ollut lähtöisin järjen luonnollisista kyvyistä. Tämä oli velvoittanut kirkolliskokousta antamaan painokkaan lausunnon siitä, että inhimillisen järjen saavuttaman tiedon rinnalla, joka luonteensa perusteella pystyy tavoittamaan Luojan, on olemassa tietoa, joka on ominaista uskolle. Tämä tieto on ilmausta totuudesta, joka perustuu itsensä ilmoittavaan Jumalaan; se on varmuutta totuudesta, koskapa Jumala ei petä eikä halua pettää. (⁶)