9. Vatikaanin 1. kirkolliskokous opettaa siis, että filosofisella mietiskelyllä saavutettu totuus ja ilmoituksen totuus eivät sekoitu toisiinsa eivätkä tee toisiaan tarpeettomiksi. "On olemassa kaksi tietämisen järjestystä, jotka eivät eroa toisistaan ainoastaan periaatteessa, vaan myös kohteeltaan. Ne eroavat toisistaan periaatteessa, koska toisessa järjestyksessä saamme tiedon luonnollisella järjellä, toisessa jumalallisella uskolla; kohteeltaan ne eroavat siinä, että luonnollisen järjen saavuttaman totuuden ohella meille esitetään uskottavaksi Jumalassa kätkettyjä salaisuuksia, joita ei voitaisi tietää, ellei Jumala niitä ilmoittaisi." (⁷) Usko, joka perustuu Jumalan antamaan todistukseen ja tarvitsee avukseen armon yliluonnollisen avun, kuuluu tosiasiassa toisen järjestyksen piiriin kuin filosofinen tieto. Tämä näet tukeutuu aistihavaintoihin ja kokemukseen ja liikkuu yksistään ymmärryksen valossa. Filosofia ja tieteet kiertelevät luonnollisen järjen alueella, kun sitä vastoin Hengen valaisema ja ohjaama usko tunnistaa pelastuksen sanomassa "armon ja totuuden täyteyden" (vert. Joh. 1:14), jonka Jumala on ilmoittanut historiassa lopullisesti Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa (vert. 1. Joh. 5:9; Joh. 5:31-32).