12. Historia on siis alue, jolla voimme havaita Jumalan toiminnan ihmiskuntaa kohtaan. Hän tavoittaa meidät siinä, mikä on meille tutuinta ja helposti koeteltavissa, koska kysymyksessä on silloin jokapäiväinen maailmamme, jota ilman emme kykenisi käsittämään näitä asioita.

Jumalan tultua ihmiseksi on nähtävissä toteutuneena se synteesi, jota ihmishenki ei olisi pystynyt edes kuvittelemaan: ikuinen tulee aikaan, kokonaisuus kätkeytyy palaseen, Jumala omaksuu ihmisen hahmon. Kristuksen tuomassa ilmoituksessa ilmi tullutta totuutta ei ole siis enää suljettu ahtaasti tiettyyn alueeseen ja kulttuuriin, vaan se avautuu jokaiselle miehelle ja naiselle, joka on valmis ottamaan sen vastaan lopullisesti pätevänä sanana, josta olemassaolo saa mielen. Nyt kaikilla ihmisillä on Kristuksessa pääsy Isän luokse; Kristus on kuolemansa ja ylösnousemuksensa kautta lahjoittanut sen jumalallisen elämän, jonka ensimmäinen ihminen oli torjunut luotaan (vert. Room. 5:12-15). Tässä ilmoituksessa ihmiselle tarjotaan lopullinen totuus hänen elämästään ja kohtalosta, johon historia päätyy: "Itse asiassa ei ihmisen salaisuus tule todella selvästi näkyviin muutoin kuin lihaksi tulleen Sanan salaisuuden kautta", toteaa konstituutio Kirkko nykymaailmassa (Gaudium et spes), (¹²) Ihmisen salaisuus pysyy tämän näkökulman ulkopuolella ratkaisemattomana arvoituksena. Missä muualla ihminen voisi etsiä vastausta näin dramaattisiin tuskan, viattoman kärsimyksen ja kuoleman kysymyksiin kuin Kristuksen kärsimyksen, kuoleman ja ylösnousemuksen salaisuudesta virtaavassa valossa?