14. Vatikaanin molemmat kirkolliskokoukset avaavat opetuksellaan myös filosofiselle tietämiselle aidon uudistumisen horisontin. Ilmoitus tuo historiaan kiinnekohdan, jota ihminen ei voi jättää huomiotta halutessaan ymmärtää olemassaolonsa salaisuuden; toisaalta tämä tietämys viittaa jatkuvasti Jumalan salaisuuteen, jota ymmärrys ei pysty ammentamaan tyhjiin, vaan ainoastaan ottamaan vastaan ja omaksumaan uskossa. Järjellä on oma paikkansa kummallakin alueella, jolla se pystyy saamaan tietoa ja käsittämään sen, eikä järkeä rajoita omalla paikallaan mikään muu kuin sen rajallisuus Jumalan rajattoman salaisuuden edessä.

Ilmoitus tuo siis historiaan universaalin ja lopullisen totuuden, joka haastaa ihmisen ymmärryksen pyrkimään jatkuvasti eteenpäin. Se kannustaa ihmistä laajentamaan alituisesti tietämisensä aluetta, kunnes hän toteaa tehneensä ilman laiminlyöntejä kaiken, mikä hänelle on mahdollista. Näissä mietteissä meitä auttaa pyhä Anselm. Hän on ihmiskunnan historian hengenelämän hedelmällisimpiä ja merkittävimpiä luovia persoonallisuuksia. Canterburyn piispa kirjoittaa Proslogionissaan: "Suunnatessani ajatukseni alituisesti ja intoa täynnä tähän ongelmaan, luulin jo välillä käsittäväni sen, mitä etsin; toisella kerralla sitä vastoin se liukui kokonaan ajatuksistani; lopulta menetin toivoni ratkaista sitä milloinkaan ja olin luopumaisillani etsimästä sitä, mikä näytti mahdottomalta löytää. Mutta kun yritin karkottaa mielestäni nämä ajatukset, jotta ne eivät enää askarruttaisi henkeäni eivätkä estäisi minua käsittelemästä muita ongelmia, joista saattaisin saada jotakin hyötyä, silloin ne nousivatkin esiin entistä voimakkaampina [- -] Mihin olenkaan, minä kurja, yksi Eevan lapsista, kaukana Jumalasta, mihin olenkaan ryhtynyt, ja missä olen onnistunut? Mihin suuntaan taipumukseni on minua vienyt, ja mihin olen päätynyt? Mitä kohti olen pyrkinyt, ja mihin pyrin yhä edelleen? [- -] Herra, et ole vain suurin, mitä ajatella voidaan (non solum es quo maius cogitari nequit), vaan olet suurempi kuin mikään, mitä voidaan ajatella (quiddam maius quam cogitari possit) [- -] Ellet olisi tällainen, voisimme ajatella jotakin sinua suurempaa, mutta se on mahdotonta." (²⁰)