15. Kristillisen ilmoituksen totuus, jonka kohtaamme Jeesus Nasaretilaisessa, antaa jokaiselle mahdollisuuden päästä tuntemaan oman elämänsä "salaisuuden". Tämä totuus kunnioittaa mitä syvimmin luodun autonomiaa ja vapautta, mutta velvoittaa luodun totuuden nimissä avautumaan transsendenssille. Tässä vapauden ja totuuden suhde saavuttaa huippunsa, ja ymmärrämme täysin Herran sanat: "Te opitte tuntemaan totuuden, ja totuus tekee teistä vapaita." (Joh. 8:32)

Kristillinen ilmoitus on tosi johtotähti ihmiselle, joka elää immanenssiin pitäytyvän ajatustavan ehdollisuuksien ja teknokraattisen logiikan ahtaan ajatustavan välissä. Se on Jumalan antama äärimmäisin mahdollisuus löytää jälleen täydellisesti luomisessa alkunsa saanut rakkauden alkuperäinen suunnitelma. Ihmiselle, joka kaipaa tietää sen, mikä on tosi, on siinä annettu mahdollisuus oppia uudelleen luonnollinen suhtautuminen elämäänsä siinä, että hän kulkee totuuden tietä, kunhan hän vain vielä kykenee kohottamaan katseensa oman itsensä ja omien suunnitelmiensa yläpuolelle. Viidennen Mooseksen kirjan sanat soveltuvat hyvin tähän tilanteeseen: "Tämä laki, jonka minä teille nyt annan, ei ole liian vaikea, ei etäinen eikä salattu. Se ei ole taivaassa, niin että joutuisitte sanomaan: 'Kuka nousee meidän puolestamme taivaaseen noutamaan sen ja ilmoittaa sen meille, jotta voisimme sitä noudattaa?' Se ei myöskään ole meren takana, niin että joutuisitte sanomaan: 'Kuka käy hakemassa sen meren takaa ja ilmoittaa sen meille, jotta voisimme sitä noudattaa?' Se on aivan teidän lähellänne, teidän suussanne ja sydämessänne, valmiina noudatettavaksi" (30:11-14). Filosofi ja teologi, pyhä Augustinus, sanoo saman asian kuuluisassa ajatelmassaan näin: "Noli foras ire, in te ipsum redi. In interiore homine habitat veritas." (Älä lähde itsesi ulkopuolelle, vaan käänny sisimpääsi. Totuus asuu sisäisessä ihmisessä.) (²¹)

Näiden mietteiden valossa syntyy ensimmäinen johtopäätös: totuus, jonka opimme tuntemaan ilmoituksesta, ei ole järjen rikastaman ajattelun kypsä hedelmä tai kohokohta. Sitä leimaa päin vastoin ansiotta saaminen, se tuottaa ajattelua ja vaatii, että se otetaan vastaan ilmauksena rakkaudesta. Tämä ilmoitettu totuus on historiaamme pantu ennakointi siitä viimeisestä ja lopullisesta Jumalan katselemisesta, joka on varattu niille, jotka uskovat häneen tai vilpittömin sydämin etsivät häntä. Siispä sekä filosofian että teologian tutkimuskohde on inhimillisen, persoonana eletyn olemassaolon lopullinen päämäärä. Molemmat ohjaavat meitä, vaikkakin erilaisin menetelmin ja sisällöin, tätä "elämän tietä" (Ps. 16:11), joka lopuksi, niin kuin usko meille sanoo, päätyy täyteen ja ikuiseen iloon kolmiyhteisen Jumalan katselemisessa.