17. Ei siis ole olemassa mitään perustetta järjen ja uskon jatkuvalle taistelulle toisiaan vastaan: ne sisältyvät toisiinsa, ja kummallakin on oma alueensa, jolla ne toteutuvat. Sananlaskujen kirja osoittaa jälleen meille oikean suunnan huudahtaessaan: "Jumalan on kunnia siitäkin, mitä hän salaa, kuninkaan siitä, minkä hän selvittää." (San. 25:2) Jumala ja ihminen ovat ainutlaatuisessa vuorovaikutussuhteessa, kumpikin omassa maailmassaan. Jumalassa on kaiken alku, häneen keskittyy salaisuuden täyteys, ja siinä on hänen kunniansa. Ihmisen tehtäväksi lankeaa tutkia järkensä avulla totuutta, ja siinä on hänen aateluutensa. Psalminkirjoittaja liittää uuden kiven tähän mosaiikkiin rukoillessaan: "Kuinka ylivertaisia ovatkaan sinun suunnitelmasi, Jumala, kuinka valtava onkaan niiden määrä! Jos yritän niitä laskea, niitä on enemmän kuin on hiekanjyviä. Minä lopetan, mutta tiedän: sinä olet kanssani." (Ps. 139:17-18) Pyrkimys tietoon on niin voimakas ja siihen liittyy sellainen dynaamisuus, että ihmisen sydän pyrkii ja kaipaa päästä tavoittamaan tuonpuoleisia loppumattomia rikkauksia, vaikka hän onkin sydämessään kokenut, että hänen ja päämäärän välillä on ylittämätön raja. Ihmissydän aavistaa näet, että sen rajan takana on olemassa tyydyttävä vastaus jokaiseen toistaiseksi ratkaisemattomaan kysymykseen.