"Hanki viisautta, hanki ymmärrystä" (San. 4:5) [21-23]

21. Tietäminen ei johdu Vanhan testamentin mukaan pelkästään ihmisen, maailman ja historian huolellisesta huomioon ottamisesta, vaan se edellyttää myös välttämättä suhdetta uskoon ja ilmoituksen sisältöihin. Valittu kansakin joutui näiden haasteiden eteen, ja se on vastannut niihin. Raamatun ihminen on havainnut asemaansa miettiessään, että hänen ymmärryksensä toimii oikein vain, kun hän "asettuu suhteeseen" itseensä, kansaan, maailmaan ja Jumalaan. Tämä avautuminen ilmestyksen tuomalle salaisuudelle merkitsi lopulta hänelle tosi tietämisen lähdettä, joka avasi hänelle pääsyn äärettömyyden alueille. Sieltä hän tavoitti siihen asti tavoittamattomissa olleita ymmärtämisen mahdollisuuksia.

Raamatun kirjoittaja koki tutkimisensa vaatimassa ponnistelussa myös rasitusta, joka johtui järjen rajojen asettamista ehdoista. Sen voimme todeta esimerkiksi sanoista, joilla Sananlaskujen kirja näyttää avoimesti sen uupumuksen, jota kirjoittaja koki yrittäessään käsittää Jumalan salaperäiset suunnitelmat (vert. San. 30: 1-6). Uskova ei kuitenkaan masennu, vaikka tutkiminen onkin vaivalloista. Hän saa voiman jatkaa tiellä totuuteen siitä varmuudesta, että Jumala on luonut hänet "tutkijaksi" (vert. Saarn. 1:13), jonka on vietävä tehtävänsä kaikilta osiltaan päätökseen, vaikka epäilys ahdistaakin häntä jatkuvasti. Koska hän turvaa Jumalaan, hän suuntautuu aina ja kaikkialla kohti kaunista, hyvää ja totta.