29. On mahdotonta ajatella, että näin syvälle ihmisen luontoon juurtunut etsintä voisi olla täysin hyödytöntä ja turhaa. Kyky etsiä totuutta ja asettaa kysymyksiä sisältää näet jo ensimmäisen vastauksen. Ihminen ei ryhtyisi lainkaan etsimään sellaista, josta hän ei tietäisi ylipäänsä yhtään mitään tai jota hän pitäisi ehdottomasti saavuttamattomana. Vasta se näköala, että vastaus on saatavissa, saa hänet ottamaan ensimmäisen askelen. Se tapahtuu normaalisti juuri tieteellisenä tutkimuksena. Kun tiedemies intuitiotaan seuraten lähtee etsimään johonkin tiettyyn ilmiöön loogista ja perusteltavaa selitystä, hän uskoo alusta alkaen löytävänsä vastauksen, eikä hän luovuta epäonnistumisten tähden. Hän ei pidä alkuperäistä oivallustaan hyödyttömänä siitä syystä, ettei hän ole vielä päässyt päämääräänsä; hän sanoo aivan oikeutetusti, ettei hän ole vielä löytänyt adekvaattia vastausta.

Meidän täytyy ajatella samoin viimeisiä kysymyksiä koskevasta etsinnästä. Kaipaus totuuteen on juuriltaan niin syvällä ihmisen sydämessä, että niistä loitontuminen vaarantaisi koko eksistenssin. Arkielämän havainnointi riittää yksin vahvistamaan, että me kaikki kannamme itsessämme joidenkin olennaisten kysymysten kaihertavaa taakkaa ja olemme samoin hahmottaneet mielessämme ainakin jonkinlaisen kuvan vastaukseksi niihin. Ihminen on vakuuttunut näiden vastausten totuudesta siitäkin syystä, että koemme niiden olevan olennaisesti samoja, kuin monien muidenkin saamat vastaukset. Varmaankaan jokainen saavutettu totuus ei ole yhtä arvokas. Tulokset vahvistavat kuitenkin kokonaisuutena, että ihmisellä on kyky periaatteessa päästä totuuteen.