31. Ihmistä ei ole luotu elämään yksinään. Hän syntyy perheeseen ja elää siinä jäsentyäkseen myöhemmin työnteollaan yhteiskuntaan. Hän huomaa siis kuuluvansa syntymästään lähtien erilaisiin traditioihin, joista hän ei saa ainoastaan kieltä ja kulttuurista kasvua, vaan myös monenlaisia totuuksia, joihin hän uskoo ikään kuin vaistomaisesti. Persoonallinen kasvu ja kypsyminen herättävät kuitenkin kriittisen ajattelun vaikutuksesta epäilystä ja halua koetella traditioita. Se ei estä kuitenkaan omaksumasta nämä samat totuudet uudelleen ylimenokauden jälkeen saatujen kokemusten ja asioiden miettimisen jälkeen. Ihmisen elämässä on kuitenkin paljon enemmän totuuksia, jotka hän on omaksunut yksinkertaisesti uskomalla, kuin henkilökohtaisesti kokeillen saavutettuja totuuksia. Kukapa pystyisi koettelemaan kriittisesti ne lukemattomat tieteellisen tutkimuksen tulokset, joihin moderni elämä tukeutuu? Kuka kykenisi yksinään kontrolloimaan sitä informaation virtaa, joka kaikkialta maailmasta kohdistuu meihin päivästä toiseen ja jota kuitenkin pidetään periaatteessa totena? Kuka voisi viimein käydä läpi kokemuksen ja ajatusmaailmat, joihin ihmiskunnan viisauden ja uskonnollisuuden aarteet on koottu? Ihminen, totuutta etsivä olento, on siis myös uskosta elävä olento.