56. Lopuksi saamme huomata laajaa epäluuloa perusteellisia ja absoluutteja lauselmia kohtaan. Tätä epäluuloa hautovat ennen kaikkea ne, jotka arvelevat, että totuus on konsensuksen tulos eikä järjen sopeutumista objektiiviseen todellisuuteen. Varmaan on hyvin ymmärrettävissä, että moniin ammattialoihin jakautuneessa maailmassa on vaikeaa tunnistaa sitä elämän täydellistä ja lopullista mieltä, johon filosofia on perinteisesti pyrkinyt. En voi kuitenkaan sen uskon valossa, joka tunnistaa tämän lopullisen mielen Jeesuksessa Kristuksessa, olla rohkaisematta sekä kristittyjä että ei-kristittyjä filosofeja luottamaan ihmisjärjen kykyihin ja asettamaan itselleen filosofoinnissaan rohkeat päämäärät. Historia opettaa ja todistaa tällä nyt päätöstään kohti kulkevalla vuosituhannella, että tämä on se tie, jolle on lähdettävä: emme saa kadottaa intohimoa lopullista totuutta kohtaan emmekä olla toivottomia etsiessämme sitä! Liittäkäämme tähän vielä rohkeus ottaa selville uusia teitä. Usko haastaa järjen lähtemään liikkeelle kaikenlaisesta eristäytymisestä ja ottamaan riskin kaikkeen kauniiseen, hyvään ja toteen. Näin uskosta tulee asiastaan vakuuttunut ja siitä vakuuttava järjen puolustaja.