26. Ihmisen suhde totuuteen alkaa kysymyksillä: Onko elämällä tarkoitus? Mihin se johtaa? Ensi katsannolla ihmisen olemassaolo saattaa näyttää täysin tarkoituksettomalta. Meidän ei tarvitse vetää esiin elämän mielettömyyttä edustavia filosofeja eikä Jobin kirjan provokatorisia kysymyksiä voidaksemme asettaa elämän tarkoituksen epäilyksenalaiseksi. Jokapäiväinen oman ja muiden ihmisten kärsimyksen kokeminen, monien totuuden valossa selittämättömien tosiasioiden paneminen merkille riittävät meille niin, ettemme pysty kiertämään näin dramaattista kysymystä, vaan alamme kysyä elämän tarkoitusta. (²⁶) Eksistenssiämme koskeva ensimmäinen ehdottoman varma totuus on se, että itse olemme ylimalkaan olemassa, toinen on kuolemamme väistämättömyys. Tämän tyrmistyttävän tilanteen edessä alkaa kaiken kattavan vastauksen etsiminen. Jokainen haluaa - ja hänen tuleekin - tietää totuus omasta lopustaan. Ihminen haluaa tietää, onko kuolema hänen olemassaolonsa ehdoton loppu, vai onko olemassa vielä jotakin, joka ulottuu kuoleman taakse: saako hän toivoa elämän jatkuvan vai ei. Filosofinen ajattelu ei suinkaan sattumalta saanut ratkaisevan suuntansa Sokrateen kuolemasta, ja tässä se on pysynyt yli kaksituhatta vuotta. Ei ole siis sattuma, että filosofit ovat yhä uudelleen käsitelleet tätä ongelmaa ja sen ohessa kysymystä elämän tarkoituksesta ja kuolemattomuudesta.