3. Miten sitten voimme nykyisissä olosuhteissa puhua oikeudenmukaisuudesta ja anteeksiannosta rauhan ehtoina? Minusta me voimme ja meidän tulee tehdä niin, vaikka tämä voisi olla kuinka vaikeaa tahansa; useinhan ajatellaan, että oikeudenmukaisuus ja anteeksianto sulkisivat toisensa pois. Mutta anteeksiannon vastakohtia ovat kauna ja kosto, ei oikeudenmukaisuus. Tosiasiassa todellinen rauha on oikeudenmukaisuuden “hedelmä” (Jes. 32:17). Kuten Vatikaanin 2. kirkolliskokous on lausunut, rauha on “jumalallisen perustajan yhteiskunnalle antaman asioiden oikean järjestyksen hedelmä, joka entistä todellisempaa oikeudenmukaisuutta janoavien ihmisten tulee elää todeksi” (pastoraalinen konstituutio Gaudium et spes, 78). Yli viidentoista vuosisadan takaa katolisessa kirkossa kuuluu Hippon Augustinuksen opetus, joka muistuttaa meitä siitä, että rauha, joka tähän maailman voidaan ja tulee rakentaa, on oikean järjestyksen rauha - tranquillitas ordinis, järjestyksen rauhaisuus (vert. De Civitate Dei, 19, 13).

Todellinen rauha on siksi oikeudenmukaisuuden hedelmä, moraalinen hyve ja laillinen tae, joka mahdollistaa oikeuksien ja velvollisuuksien täyden kunnioituksen sekä hyötyjen ja taakkojen oikean jakamisen. Koska inhimillinen oikeudenmukaisuus on alistettuna ihmisten ja ryhmien rajoittuneisuudelle ja itsekkyydelle aina haurasta ja epätäydellistä, anteeksiannon, joka parantaa ja rakentaa uudestaan rikkoutuneet ihmissuhteet perusteistaan, täytyy sisältyä siihen ja tietyllä tavalla täydentää sitä. Tämä on totta niin suurissa kuin pienissä tilanteissa, niin henkilökohtaisella tasolla kuin laajemmalla, kansainvälisellä tasolla. Anteeksianto ei ole millään tavalla oikeudenmukaisuuden vastaista, aivan kuin anteeksiantaminen merkitsisi väärin tehdyn oikaisemisen tarpeen laiminlyömistä. Se on paremminkin oikeudenmukaisuuden täyteys, joka johtaa siihen järjestyksen rauhaisuuteen, joka johtaa johonkin paljon suurempaan kuin vihamielisyyksien hauraaseen ja tilapäiseen keskeytymiseen; se johtaa sielun verta vuotavien haavojen syvälliseen parantumiseen. Oikeudenmukaisuus ja anteeksianto ovat kummatkin olennaisia tällaista parantumista varten.

Näitä kahta rauhan ulottuvuutta tahdon tutkistella tässä viestissä. Maailman rauhan päivä tarjoaa tänä vuonna koko ihmiskunnalla ja aivan erityisesti kansakuntien johtajille mahdollisuuden mietiskellä oikeudenmukaisuuden kysymyksiä ja kutsua anteeksiantoon niiden vakavien ongelmien edessä, jotka yhä edelleen vaivaavat maailmaa ja joista vähäisin ei ole järjestäytyneen terrorismin aiheuttama uusi väkivallan taso.