Anteeksiannon tarve

 8. Mitä anteeksiantaminen merkitsee käytännössä? Miksi meidän tulee antaa anteeksi? Anteeksiannon tutkistelu ei voi välttää näitä kysymyksiä. Palaten siihen, mitä kirjoitin viestissäni vuoden 1997 Maailman rauhan päivää varten (“Tarjoa anteeksiantoa ja saa rauha”), tahdon muistuttaa, että anteeksiannolla on paikkansa jokaisen sydämessä ennen kuin siitä tulee yhteiskunnallinen todellisuus. Ainoastaan siinä määrin kuin anteeksiannon etiikka ja kulttuuri ovat vallalla, voimme toivoa anteeksiannon “politiikkaa”, jota yhteiskunnan asenteet ja lait ilmaisevat, niin että niiden kautta oikeudenmukaisuus saa inhimillisemmän luonteen.

Anteeksianto on ennen kaikkea henkilökohtainen valinta, sydämen päätös mennä sellaista luonnollista vaistoa vastaan, joka maksaisi pahan pahalla. Tällaisen valinnan mitta on Jumalan rakkaus, joka vetää meitä puoleensa omasta synnistämme huolimatta. Sen täydellinen esimerkki on Kristuksen anteeksianto, joka ristillä rukoili: “Isä, anna heille anteeksi. He eivät tiedä, mitä tekevät” (Luuk. 23:34).

Anteeksiannon lähde ja mitta on näin ollen Jumalassa. Tämä ei merkitse sitä, etteikö sen merkitystä voitaisi saavuttaa ihmisjärjen valossa, ennen kaikkea sen vuoksi, mitä ihmiset tuntevat tehdessään vääryyttä. He tuntevat oman inhimillisen heikkoutensa ja he tahtovat toisten olevan lempeitä heitä kohtaan. Miksi emme siksi tee toisille sitä mitä tahdomme heidän tekevän meille? Kaikilla ihmisillä on toivo kyetä aloittamaan kaikki uudestaan eikä jäädä lopullisesti kiinni omiin erehdyksiinsä ja syyllisyyteensä. He kaikki haluavat suunnata silmänsä tulevaan ja löytää uusia luottamuksen ja sitoumuksen mahdollisuuksia.