9. Anteeksianto on siksi täysin inhimillinen teko ja ennen kaikkea henkilökohtainen aloite. Yksilöllä on olennaisella tavalla sosiaalinen ulottuvuus, jonka avulla hän solmii suhteiden verkoston ilmaistakseen itseään: ei ainoastaan hyvässä, vaan valitettavasti myös pahassa. Tämän seurauksena anteeksianto on tarpeellista myös yhteiskunnan tasolla. Perheillä, ryhmillä, valtioilla, kansainvälisellä yhteisöllä itsellään on tarve avautua anteeksiannolle solmiakseen uudestaan rikkoutuneet suhteet, ylittääkseen hedelmättömät keskinäisen tuomitsemisen tilanteet, voittaakseen kiusauksen muiden poissulkemiseksi jättämällä heidät ilman valitusoikeutta. Kyky anteeksiantoon on jokaisen entistä oikeudenmukaisemman ja solidaarisemman yhteiskunnan perustana.

Sitä vastoin anteeksiannon laiminlyönti, erityisesti sen pitkittäessä konflikteja, on  erityisen kallista inhimillisen kehityksen kannalta. Varallisuutta käytetään aseisiin kehityksen, rauhan ja oikeudenmukaisuuden sijasta. Miten lukemattomia kärsimyksiä ihmiskunta onkaan kokenut sovinnon kykenemättömyyden takia! Millaisia kehityksen viivästymiä onkaan ollut anteeksiannon epäonnistumisen vuoksi! Rauha on oleellista kehitykselle, mutta todellisen rauhan tekee mahdolliseksi vain anteeksianto.